long time no see

Vaikka taidankin itse olla tämän blogini ainoa lukija niin pitää silti todeta että empäs ole pitkään aikaan kirjottainut tänne. On menny joulut ja muut jo ohi ja oon palannu tänne Tukholmaan. Tänne on joka kerta ku tuun takas niin aina vähän vaikeampi sopeutua. Se on hieman kamalaa. Jos mää tosissani haluaisin tuntea tämän mun kodiksi niin mää en sais käyä näin paljon Suomessa, enkä pitää näin paljon yhteyttä mun suomalaisiin kavereihin. Ja sehän on ihan fakta. Mua ärsyttää että mulla on tällä tavalla kaks erillistä elämää. Toinen täällä ja toinen Suomessa, ja täällä tämä elämä ei kyllä nyt oo ihan semmosta ku oisin kuvitellu :/ Kuitenkin joka tapauksessa täällä on myös tosi mukavaa. Mutta eniten mua ihmetyttää semmoset jännät vivahteet mun ajatusmaailmassa jotka on tuttuja tuolta kaukaisesta murrosiästä. Tai jotenki samalla tavalla on ihan hukassa. Ja mielialat vaihtelee tosi paljon enemmän ku mitä ikinä Suomessa 15 ikävuoden jälkeen. Kaipaan välillä niin paljon Suomeen että sattuu ja pyörryttää ja oksettaa ja itkettää, mutta välillä taas iskee pelko että jos lähen pois, niin onko kaikki Suomessa taas sitä samaa vanhaa mitä sillon lähin karkuun? Eihän mulla sielläkään aina ollu kavereita ja tekemistä. Ajattelin sillon että oon jo nähny kaiken mitä Oulussa voi nähä, ja tavannu kaikki ihmiset ketä Oulussa voi tavata, mutta kuitenki oon joka kert ku oon ollu Oulussa "lomalla" tavannu uusia ihmisiä, ja pitäny melkeimpä poikkeuksetta hauskempaa ku ikinä täällä. En tiiä johtuuko se siitä että aina aidan takana on ruoho vihreämpää ja että se tuntuu vaan siksi niin kivalta koska sinne ei oo mahollista vaan mennä sillon ku haluaa, mutta sure as hell se tuntuu ihan uskomattoman mukavalta joka kerta ku laskeutuu sinne Oulun lentokentälle! Joka kerta ku oon ollu hereillä oon kyyneleet silmissä kattonu sitä kenttää ja ajatellu että kohta oon kotona! Ja mikä parasta, aina on tullu hakemaan joku jota on ollu tosi paljon ikävä! Toivottavasti ensi kerrallakin. Se muuten tapahtuu jo kuukauden päästä mikä on aivan mahtavaa kyllä! Nyt on ehkä jopa hitusen inhottavampaa olla täällä ku yleensä, koska mää tutustuin yhteen tosi mukavaan tyyppiin viime kerralla ku olin lomalla. Hengasin myös semmosten vanhojen kavereitten kanssa joita en oo aikoihin nähny, ja seki oli tosi mukavaa! Nytki kyllä ois melkoisen mukava olla niitten kanssa hengaamassa. Meinasin ennen joulua, että jään jo joulun jälkeen kotiin ja nyt toivon, että oisimpa jääny. Kaikki ois niin paljon kivempaa... Pitäis vaan yrittää ottaa kaikki ilo irti tästä ulkomaan komennuksesta, mutta taijjaan oikeesti olla vaan niin mammari että en pysty. En ymmärrä miksi ihminen oikeestaan haluaa jättää omat läheiset ja kaverit ees? Niitähän sitä tarvii maailman eniten aina ja kaikissa tilanteissa! Ja ois niin kiva vaan pystyä elämään hetkessä, mutta nyt joudun koko ajan oottamaan tulevaisuutta :// Se on surullista. Mulla ei oo nyt joulun jälkeen täällä Ruotsissa oloaikana ollu oikeestaan kertaakaan pelkästään keveitä ajatuksia päässä. Se käy kyllä mielenterveyden päälle aika rankasti. Varsinki ku musta tuntuu että en oo missään suhteessa kovin vahvin ihminen sillä saralla... Ja miksi, oikeesti miksi universumi toimii niinku se toimii? Miksi kaupoista löytyy vaatteita vaan sillon ku sulla ei oo rahaa ja ei koskaan sillon ku sitä on tai varsinki jos tarvis jotain? Ja miksi kaikki aina tapahtuu mahollisimman väärään aikaan? Ja miksi semmoset asiat mitä aikasemmin on pitäny ihan tylsinä ja vanhoina juttuina ja koettuna elämänä saa aikaan semmosen lämpimän ja turvallisen olon ja ne tuntuu oikeesti kaikista parhaalta ja kodilta? Jahas, nyt alko itkettään ja tulemaan verta nenästä -.-

Nyt on pakko puhua jostaki kevyemmästä. Ostin tänään mustaa huulipunaa! Se oli mielenkiintoista. Se kauppa josta sen ostin myös mielenkiintoinen =) Kunhan saan lisää rahaa niin meen sinne uuestaan!

Ei onnistu. Mielessä pyörii kaikkia ihan vääriä juttuja ku yrittää ajatella jotaki kevyttä. Eniten kaikista mulla täällä kuitenki on mielessä pyöriny yks tietty juttu koko ajan, ja vaikka oon siitä tosi ilonen, oon myös sitä mieltä että se on erittäin perseestä. Tuli tuosta muuten mieleen, että täällä kaikki pienetki pettymykset tuntuu paljon pahemmilta ku mitä ne Suomessa tuntuu. Ihan jostain tosi pienestä jutusta saattaa tyyliin tuntua että jalat pettää alta ja lyhistyy siihen paikkaan. Ei se taijja olla ihan ok. Ja perspektiivi asioihin on myös menny. Oon joskus ihan hermona ku joudun oottaan jotaki liikennevälinettä joku 5 min??!? Olin myös melkein jo oppinut (ennen ku lähin jouluksi Suomeen) olemaan jopa melkein tunteeton monella tavalla. Täällä on jostaki syystä niin paljon vaikeampi luottaa ihmisiin. Juuups tän kirjotuksen perusteella mietin kyllä ihan itekki ihan tosissani että mitä helevettiä teen täällä.......... Kyllä tämä tästä varmasti vielä ehtii parantua kuhan ehin sopeutua taas uudestaan. Mutta kuitenki mää luulen että se tulee olemaan aina niin että kotona vaan on paras olla. Ku kyllä mää sinne Ouluun ja sen ympäristökuntiin oon tainnu mun sydämen jättää :/

Tämä biisi kuvastaa mun tunteita yhestä jutusta tällä hetkellä erittäin hyvin. Vaikka on siinä vähän semmosia vääriäki juttuja. Tai no ehkä suurin osaki on jopa vähän vääriä juttuja, mutta ku se ei vaan tunnu ees vähän samalta puhua jonku kanssa skypessä tai facebookissa ku että näkis sen toisen oikeesti silmiensä edessä. Ei se vaan tunnu. Voin hyvin puolen vuoden kokemuksella kertoa. http://www.youtube.com/watch?v=DE9IchvpOPk&ob=av2el

iloisia juttuja

Tykkään tosi paljon istua bussin kyydissä. Paljon enemmän ku metron. Ja tänään oli vielä erityisen mahtavaa, kun oli maailman sympaattisin bussikuski. Se toivotti aina uudet matkustajat tervetulleeksi bussiin ja jutteli jotaki melkein koko matkan. Lähes kaikilla matkustajilla oli hymy huulessa :D Nytteki tulee tosi iloinen olo ku ajattelee sitä.

Muutenki nyt on aika mukava mieli! On paljon mukavampi siivotakki nytte ku voi melkein ajatella että ilahduttaa jonku joka tulee tänne kylään. Tietysti ois kivempi sanoa että rakas poikaystäväni varmaankin ilahtuu tullessaan puhtaaseen kotiin, mutta joudun tällä kertaa tyytymään vain Sallaan.... heh heh, oompa vitsikäs.

Ja ainiin!! Mun paras kaverini soitti tänään Suomesta aivan mahtavan puhelun! Se tosissaanki sai mut ajattelemaan että JEE uskomattomia asioita tapahtuu sittenkin! Se oli maailman ihaninta mitä oli tapahtunu ja oon tosi onnellinen mun kaverin puolesta! Ehkä mullekki joku päivä voi sattua jotaki yhtä mukavaa. Vitsi että onki ollu hyvä päivä tänään! Ja paranee vaan, nimittäin mää ja Salla aioitaan syödä. Mikäs sen parempaa. Eilen oli vielä kaiken lisäksi hemköpissa tarjouksessa nachot ja salsa, vaan 20 kr yhteensä 400g nachoja ja salsasoosi purkki!! Pitäis ehkä miettiä jotain teemamusiikkia illalle. En oo vielä täydellisesti keksiny mikä musiikki sopii parhaiten syömiseen, mutta lupaan ilmoittaa sitten ku THE ULTIMATE EATING BACKGROUND PLAYLIST on valmis. Tänki päivän teemabiisi on ennalta-arvattavasti ollu dancing in the moonlight, koska a) tanssin bussipysäkillä kuunvalossa ku oli niin kylmä, tai ehkä pitäis sanoa "tanssin" ja b) se on edelleenki melkein ainut biisi mun puhelimessa. Tuolle asialle pitää muuten tehä jotain.

Noh, laitetaan nyt Satun kunniaksi tämä biisi. Ja vähän myös sen kunniaksi että nuo headbangerit on niin ihania. Ja koska tässä versiossa tulee selväksi että ei ihan tosiaankaan kannata uskoa sanoja. Mikä on kyllä paras vinkki ikinä. Jos nimittäin joskus mietit että mitä joku on mieltä susta, älä kuuntele sanaakaan mitä se sanoo niin varmasti huomaat.

http://www.youtube.com/watch?v=ZaGNAL_u-SU

nocturnal hours

Tänään on kulunu kyllä aikaa sen miettimiseen, että miksi sitä oikein on lähteny kotoa pois. Kaikki oli sielläki niin hyvin. Hirviä ikävä sitä että on kavereita ympärillä koko ajan ja on mahdollisuus jopa järjestää juhlat niin että sinne tulis enemmän ku viis ihmistä :D Ikävä myös sitä että oli oma kämppä. Sai tehä mitä halus millon halus ja ei ollu semmosia sääntöjä että poikia ei saa tulla kylään. Toisin kuin täällä!


Mun pitäis kyllä tosiaanki nyt ryhdistäytyä ja ensisijaisesti alkaa menemään nukkumaan säädyllisempään aikaan. Tästä ei tuu mitään että koodaan aina koko yön! Toissijaisesti pitäis siivota huone, ja muutenki lopettaa itsesäälissä vellominen ja olla järkevä. Mää tiiän että ei ne mun kaverit sieltä kotoa mihinkään katoa vaikka mää oonki vähän aikaa pois, niin sama kai se on nyt katella tätä maailmaa. Mää oon sitä paitsi ihan ite sanonu, että parempi että tuntuu tosi huonolta ku että ei tuntuis miltään. Elämässä pittää olla mielummin tapahtumia ja uusia juttuja, ku että tyytyis tuttuun ja turvalliseen. Ja tiiän kyllä että niitä uusia juttuja ois kotonaki tullu, mutta taitaa niitä aika paljon enemmän löytyä vähän kauempaa. Ja sepä se taitaaki olla pääsyy siihen miksi mää lähin. Ja onhan se ihan hyvä syy.



Lopuksi sitä parasta mitä maailmalla on tarjota




http://www.youtube.com/watch?v=Unnh0T2Ftro

Tuosta biisistä ei vaan pääse ikinä eroon. Mää rakastan bassoa tässä. Ja tietysti puhaltimia. Ja kaikkea! Tää biisi kuvaa niin hyvin just sitä fiilistä, että äiti kyllä sano että pitää tulla viimesellä bussilla kotia, mutta nyt on niin mahtavaa tekemistä että se on kaikkien mahdollisten sanktioitten arvosta. Oon kuunnellu tämän tänäänki ainaki 10 kertaa. Osasyynä tietysti voi olla että mulla jäi ilmeisesti mp3 Suomeen, ja tämä on ainuita biisejä mitä mulla on kännykässä....

Noh, hyvää yötä nyt kuitenki. Seittemän tunnin yöunetki vielä ehtii nukkumaan. Sweet

Asioita, joita rakastan

- Juosta yöllä kun on kylmää ja pimeää
- Valvoa yöllä luvattoman pitkään
- Pimeää
- Sitä kun yhtäkkiä huomaa että ei hele, kaikki onki tosi hyvin
- Sitä kun joku musiikki kuulostaa niin hyvältä että itkettää
- Löytää joku joka ajattelee asioista just samalla tavalla kuin minä
- Perhosia vatsassa -jännitystä
- Nauramista niin paljon ettö oikeestaan tekis mieli jo lopettaa, mutta ei pysty
- Kauhuelokuvia, joissa on semmonen tumma tunnelma
- Syksyä
- Joulua
- Naamiaisia
- Huolettomuutta
- Sitä kun tuntee olevansa tosi tyytyväinen itseensä
- Raejuustoa ja kaikkia maitohyytymäjuttuja
- Pariisia
- Uusia juttuja
- Sitä kun muistaa että ei vitsi, mää voin oikeesti tehä ihan mitä vaan!
- Tyhjää päätä
- Oikein rutistavia haleja semmosten kanssa, joita oikeesti haluaa tosi paljon halata
- Onnen kyyneleitä tai ku nauraa niin paljon että itkee
- Sattumalta törmäämistä johonkuhun jonka on tosi paljon halunnukki nähä
- Hyviä uutisia
- Kanelia
- Kieroja juttuja. Siis asioita joissa on selkeästi jotaki vääriin mutta ei pysty sanomaan tarkasti että mitä.
- Frendejä
- Sitä kun saa aamulla torkuttaa niin kauan että ei oikeestaan enää ees halua nukkua
- Asioita, jotka tuntuu mahtavilta, mutta joista tietää jo valmiiksi että tästä ei voi loppujen lopuksi seurata mitään hyvää
- Sitä että joku tulee tosi iloiseksi mun ansioista
- Kun ei tarvi tehä yhtään mitään
- Unelmia