perjantai 19. marraskuuta 2010

iloisia juttuja

Tykkään tosi paljon istua bussin kyydissä. Paljon enemmän ku metron. Ja tänään oli vielä erityisen mahtavaa, kun oli maailman sympaattisin bussikuski. Se toivotti aina uudet matkustajat tervetulleeksi bussiin ja jutteli jotaki melkein koko matkan. Lähes kaikilla matkustajilla oli hymy huulessa :D Nytteki tulee tosi iloinen olo ku ajattelee sitä.




Muutenki nyt on aika mukava mieli! On paljon mukavampi siivotakki nytte ku voi melkein ajatella että ilahduttaa jonku joka tulee tänne kylään. Tietysti ois kivempi sanoa että rakas poikaystäväni varmaankin ilahtuu tullessaan puhtaaseen kotiin, mutta joudun tällä kertaa tyytymään vain Sallaan.... heh heh, oompa vitsikäs.




Ja ainiin!! Mun paras kaverini soitti tänään Suomesta aivan mahtavan puhelun! Se tosissaanki sai mut ajattelemaan että JEE uskomattomia asioita tapahtuu sittenkin! Se oli maailman ihaninta mitä oli tapahtunu ja oon tosi onnellinen mun kaverin puolesta! Ehkä mullekki joku päivä voi sattua jotaki yhtä mukavaa. Vitsi että onki ollu hyvä päivä tänään! Ja paranee vaan, nimittäin mää ja Salla aioitaan syödä. Mikäs sen parempaa. Eilen oli vielä kaiken lisäksi hemköpissa tarjouksessa nachot ja salsa, vaan 20 kr yhteensä 400g nachoja ja salsasoosi purkki!! Pitäis ehkä miettiä jotain teemamusiikkia illalle. En oo vielä täydellisesti keksiny mikä musiikki sopii parhaiten syömiseen, mutta lupaan ilmoittaa sitten ku THE ULTIMATE EATING BACKGROUND PLAYLIST on valmis. Tänki päivän teemabiisi on ennalta-arvattavasti ollu dancing in the moonlight, koska a) tanssin bussipysäkillä kuunvalossa ku oli niin kylmä, tai ehkä pitäis sanoa "tanssin" ja b) se on edelleenki melkein ainut biisi mun puhelimessa. Tuolle asialle pitää muuten tehä jotain.




Noh, laitetaan nyt Satun kunniaksi tämä biisi. Ja vähän myös sen kunniaksi että nuo headbangerit on niin ihania. Ja koska tässä versiossa tulee selväksi että ei ihan tosiaankaan kannata uskoa sanoja. Mikä on kyllä paras vinkki ikinä. Jos nimittäin joskus mietit että mitä joku on mieltä susta, älä kuuntele sanaakaan mitä se sanoo niin varmasti huomaat.




torstai 18. marraskuuta 2010

nocturnal hours

Tänään on kulunu kyllä aikaa sen miettimiseen, että miksi sitä oikein on lähteny kotoa pois. Kaikki oli sielläki niin hyvin. Hirviä ikävä sitä että on kavereita ympärillä koko ajan ja on mahdollisuus jopa järjestää juhlat niin että sinne tulis enemmän ku viis ihmistä :D Ikävä myös sitä että oli oma kämppä. Sai tehä mitä halus millon halus ja ei ollu semmosia sääntöjä että poikia ei saa tulla kylään. Toisin kuin täällä!


Mun pitäis kyllä tosiaanki nyt ryhdistäytyä ja ensisijaisesti alkaa menemään nukkumaan säädyllisempään aikaan. Tästä ei tuu mitään että koodaan aina koko yön! Toissijaisesti pitäis siivota huone, ja muutenki lopettaa itsesäälissä vellominen ja olla järkevä. Mää tiiän että ei ne mun kaverit sieltä kotoa mihinkään katoa vaikka mää oonki vähän aikaa pois, niin sama kai se on nyt katella tätä maailmaa. Mää oon sitä paitsi ihan ite sanonu, että parempi että tuntuu tosi huonolta ku että ei tuntuis miltään. Elämässä pittää olla mielummin tapahtumia ja uusia juttuja, ku että tyytyis tuttuun ja turvalliseen. Ja tiiän kyllä että niitä uusia juttuja ois kotonaki tullu, mutta taitaa niitä aika paljon enemmän löytyä vähän kauempaa. Ja sepä se taitaaki olla pääsyy siihen miksi mää lähin. Ja onhan se ihan hyvä syy.



Lopuksi sitä parasta mitä maailmalla on tarjota




http://www.youtube.com/watch?v=Unnh0T2Ftro

Tuosta biisistä ei vaan pääse ikinä eroon. Mää rakastan bassoa tässä. Ja tietysti puhaltimia. Ja kaikkea! Tää biisi kuvaa niin hyvin just sitä fiilistä, että äiti kyllä sano että pitää tulla viimesellä bussilla kotia, mutta nyt on niin mahtavaa tekemistä että se on kaikkien mahdollisten sanktioitten arvosta. Oon kuunnellu tämän tänäänki ainaki 10 kertaa. Osasyynä tietysti voi olla että mulla jäi ilmeisesti mp3 Suomeen, ja tämä on ainuita biisejä mitä mulla on kännykässä....

Noh, hyvää yötä nyt kuitenki. Seittemän tunnin yöunetki vielä ehtii nukkumaan. Sweet